References: <g7eevf$m79$1@2...>


Ilkka Fagerström <ilkka@t...> wrote:
> Neutriinojen oskillaatio pelastikin päivänpaisteen aivan hiljattain.
> Jo
> vuonna 1968 oli näet huomattu, että Auringosta tulee vain kolmannes
> niistä
> neutriinoista, joita sen säteilyn tuottaminen teoriassa edellyttää.
> Oli siis
> syytä epäillä, ettei auringonpaisteen alkuperää ymmärretty kunnolla.
> Toinen
> vaihtoehto oli, että matkalla Maahan Auringon neutriinoille tapahtuu
> jotakin. Kesällä 2001 kanadalaiset fyysikot ilmoittivat havainneensa,
> että
> Auringon elektronin neutriinot muuttuvat muiksi, vaikeammin
> havaittaviksi
> neutriinoiksi. Siksi elektronien neutriinoja siis rekisteröitiin
> odotettua
> vähemmän. Yli 30-vuotinen mysteeri ratkesi. Kayserin mukaan Auringon
> neutriinojen oskillaatiosta kertynyt näyttö on vahva, ja seminaarin
> neljä
> muuta esitelmöijää ovat samaa mieltä. Löytö on niin merkittävä, että
> sille
> on jo povattu fysiikan nobelia.
> 
> Neutriinojen massa muokkasi avaruutta
> 
> Nyt tiedetään, että neutriinoilla on pakko olla ainakin pieni massa,
> koska
> ilman sitä oskillaatio ei olisi mahdollista. Oskillaatiohavaintojen
> mukaan
> massiivisimman neutriinon massa lienee vähintään kymmenesmiljoonasosa
> elektronin massasta. - Vaikka yksittäisten neutriinojen massa olisi
> pienikin, kaikilla neutriinoilla on yhteensä yhtä paljon massaa kuin
> universumin tähdillä ja planeetoilla, sanoo Washingtonin yliopistossa
> työskentelevä John Wilkerson luennossaan.
> "Uuden" massallisen hiukkasen rooleja on kiinnostavaa spekuloida. Ehkä
> niin
> sanottu pimeä aine, jota tähtitieteilijät ovat etsineet jo
> vuosikymmeniä,
> koostuukin neutriinoista? Käytännössä neutriinot riittäisivät
> kuitenkin
> kattamaan siitä enintään viidenneksen. Joka tapauksessa
> maailmankaikkeuden
> alussa syntyneiden neutriinojen joukkovoima vaikutti ratkaisevasti
> universumin rakenteeseen. Kun alussa syntyneet neutriinot syöksyivät
> matkaan
> lähes valon nopeudella, ne tasoittivat universumiin muodostuneita
> pieniä
> epätasaisuuksia, joista myöhemmin kehittyi galakseja.
> 
> *Mainittu lähes valonnopeus masaiselle hiukkaselle on todella
> nykyfysiikan
> hjarhautuneita rajojamme koetteleva näin toteennäytetty fakta. Siksi
> asiasta
> ollaan oltu niin vaitonaisia fyysikkopiireissä. Lisäksi kun tässä
> puhutaan
> vain neutriinosta, on ymmärrettävä, että neutriinono on todelisuudessa
> tulkittu nimenomaan "antineutriinoksi" säteilyn tuotoksena. Eli meillä
> on
> käsissämme käytännössä valonnopeuksinen, massallinen ja KASAANTUVA
> antiainepäästö ydinvoimaloistamme biotooppiiimme. Jonka ratkaiseva
> reaktiivisuusherkkyys liittyy sen "kriittiseen massaan." On tosiaan
> tajuttava, että antiainemassa, joka ympäristöömme parhaillaan
> kiistatta
> ydinvoimalapäästöinä monikymmekertaisin ntiheyksin Aurinkotaustaa
> normaalia
> rajummin kasautuu on maailman vaarallisimmaksi tiedettyä
> äärireaktiivista
> antiainemassaa, joka kykenee räjäyttämään KOKO perusatomimassan
> kerrallaan
> energiainfernoksi. Eli kriittistä massaa odotellessa.. ..!
> 
> Tasoituksen määrä riippui neutriinojen massasta. Niinpä universumin
> suuren
> mittakaavan kokkareisuus kertoo neutriinoista ja päinvastoin.
> Universumin
> rakenteen perusteella onkin jo laskettu, että neutriinojen massan
> yläraja on
> viisi kertaa niin suuri kuin oskillaatiohavainnoista saadun massan
> alaraja.
> Palaset loksahtelevat kohdalleen.
> 
> Varsinainen haamuhiukkanen yhä haussa
> 
> - Neutriinon massasta vakuuttuminen on jo johtanut uusiin kysymyksiin,
> huomauttaa Boris Kayser. - Kysytään esimerkiksi, onko erilaisia
> neutriinoja
> vain kolme. Miksei neljää, 17:ää tai ääretöntä määrää?
> 
> *Kysymys on sikäli kiinnostava, koska neutriinon osuessa esim.
> Auringon
> protonisäteilyyn syntyy 1 000 000eV gammapulssi joka
> parinmuodostuksessaan
> voi muutua esim. elektroniksi, ja sen antiainneksi positroniksi,
> jollloin
> neutriinosäteily tuottaa fyysistä elektronisäteilyä
> energiatilamuutoksellaan. Eli oskiloivan kvanttienergiapaketin
> vaihtelevuudelle ei kyetä esittämään todellista rajaamista
> asiallisesti
> lainkaan.
> 
> Alkuräjähdysteorian ja universumin litiumin määrän perusteella voidaan
> päätellä, että neutriinoja voi olla enintään neljä. Universumin alun
> rakennetta kartoittaneista WMAP-satelliitin mittauksista näkyykin
> alustavasti neljännen neutriinon haamu. Myös Los Alamosin
> hiukkaskiihdyttimellä on saatu viitteitä neljännestä neutriinosta.
> Neljäs,
> niin sanottu steriili neutriino olisi aivan erilainen kuin muut, sillä
> se ei
> liittyisi elektronin kaltaiseen hiukkaseen. - Elektronin, myonin ja
> taun
> neutriinoihin vaikuttaa sekä heikkovoima että vetovoima. Steriiliin
> neutriinoon vaikuttaisi sen sijaan pelkästään vetovoima, Kayser
> selittää. -
> Se on siis varsinainen haamuhiukkanen. Tietysti tutkijoita kiinnostaa
> myös
> neutriinojen tarkka massa ja se, miksi neutriinot ovat niin paljon
> kevyempiä
> kuin muut hiukkaset. - Jälkimmäisen kysymyksen vastaus saattaisi
> auttaa
> ymmärtämään massan alkuperää laajemminkin.
> 
> Tuhosivatko neutriinot antiaineen?
> 
> Kayser kysyy myös, ovatko neutriinot syy siihen, että olemme olemassa.
> Alkuräjähdyksessä muodostui näet yhtä paljon sekä ainetta että
> antiainetta,
> ja nämä tuhoavat toisensa yhdistyessään. Jäljellä ei siis pitäisi olla
> mitään. Me kuitenkin olemme täällä. - Neutriinojen ja aineen välinen
> vuorovaikutus ehkä tuotti universumin alkutilaan epätasapainon aineen
> eduksi, Kayser pohtii. Tämä saattoi johtua esimerkiksi siitä, että
> antineutriino ja neutriino oskilloivat eri tavoin. Voimme siis olla
> neutriinojen lapsia.
> Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja
> Tiede-lehden vakituinen avustaja.